4G-yhteyden seurantaa, osa 7

Nykyiusen Elisan, entisen Saunalahden, toimittama 4G-yhteys on ollut aktiivisessa käytössä helmikuusta 2014. Tuorein seurantapostaus julkaistiin kesäkuun alussa. Kuten postauksesta huomaa, yhteysnopeudet ovat melko alhaisia. Syyksi paljastui useiden soittelukertojen jälkeen Huawei B593-modeemissa ollut vika. Laite kävi kahteen otteeseen Elisan kautta huollettavana ennen kuin ongelma ratkesi. Ydinongelmana oli se, että nettiyhteys oli iPadilla käytettäessä todella nopea, mutta muilla laitteilla nopeudet olivat pieniä. Näin riippumatta siitä, olivatko laitteet kytkettynä kaapelin vai langattoman verkkoyhteyden kautta.Muut nopeustestit toteutettiin tietokoneilla, joissa oli käytössä N-tyypin wlan-kortit. Nopeudet olivat parhaimmillaan 100 megabittiä sekä latausnopeuden, että lähetysnopeuden osalta.

Huoltoprosessin aikana käyttämäni suunta-antennit tuli asennettua signaalin tulosuunnan kannalta optimaalisesti, kun selvisi, missä Elisan tukiasemat kaupungissa sijaitsevat. Kokeilin myös kaverilta lainatulla päätelaitteella. Käytimme laitteet ristiin kummankin käyttöpaikassa ja molempien liittymillä. Erikoista oli, että kaverini B593 toimi täällä lähes samoilla nopeuksilla kuin mitä yllä olevan linkin kautta löytyvissä aiemmissa seurantapostauksissa.Elisalta kerrottiin, että yhteyksillä on myös minimirajat, joiden puitteissa niiden tulee toimia. 4G-yhteyden lähetysnopeuden minimiraja on viisi megabittiä sekunnissa, kellonajasta riippumatta..

Ennen huoltoa B593:n signaalipalkit näyttivät parhaimmillaan kolmea, nyt huollon jälkeen palkit ovat pysytelleet tasaisesti viidessä palkissa sekä 4G- että 3G-verkoissa ja nopeudet ovat kummankin verkon osalta vähintäänkin kohtalaiset.

Alla pari kirjoitushetkellä tehtyä nopeustestiä. Nopeuseron huomaa erityisesti tilanteissa, joissa ladataan suuria tiedostomääriä tai katsellaan videoita YouTuben kaltaisesta palvelusta.

Käyttökokemukseni yhteydestä ovat nyt paljon positiivisempia kuin aikaisemmin, vaikka silloinkaan ei ollut valittamista, ottaen huomioon, että vaihtoehtoisena yhteytenä olisi tarjolla vain ADSL-tekniikalla toteutettu yhteys, joka olisi hinnaltaan muutaman euron korkeampi ja nopeudet jäisivät alle yhteen megabittiin sekunnissa, sillä kiinteistön puhelinkaapelointi on todella vanhaa.

Tällä hetkellä yhteys toimii jopa paremmin kuin paikallisen puhelinyhtiön tarjoama valokuitu, jossa lähetysnopeus on rajattu kymmeneen megabittiin. Luonnollisesti valokuidun kiistaton etu on taattu nopeus käyttöajankohdasta riippumatta.

Yle avaa äänitehostearkistojaan Freesoundissa

Yleisradio pystytti takavuosina oman äänitehostepalvelun, Tehoston. Palvelu jäi kuitenkin julkaisun jälkeen alkutekijöihinsä, eikä sisältöä avattu ensimmäisten tehosteiden jakamisen jälkeen käytännössä lainkaan.

Yle on aloittanut äänitehosteiden avaamisen uudelleen perustamalla aiemmin blogissa esille nostettuun Freesound-palveluun oman sivun. Äänitehosteiden avaaminen alkoi Yleisradion mukaan viime vuoden lokakuussa. YleArkisto-sivun kautta voi ladata tällä hetkellä noin viisisataa erilaista äänitehostetta. Sisältöä on kertynyt reilussa puolessa vuodessa enemmän kuin Ylen Tehosto-palvelu sai koko kehityskaaren aikana.

Freesound-palveluun lisättyjen tehosteiden tiedostojen nimistä löytyvät sisältökuvaukset sekä suomeksi, että englanniksi. Artikkelin kirjoitushetkellä tuoreimmat lisäykset arkistoon ovat kesäkuun ensimmäiseltä viikolta. Yle löytyy Freesound-palvelusta nimellä YleArkisto..

Voisi olettaa, että Yleisradion Freesound-sivustoa päivitetään huomattavasti aktiivisemin kuin yhtiön omaa Tehosto-palvelua aikanaan. Nyt kaikki äänitehosteista innostuneet keräämään Ylen antimet talteen. Suotavaa olisi myös lähettää yhtiölle palautetta hienosta avauksesta, jotta viimein saataisiin avoimeksi kaikki Ylen äänitehostearkiston aarteet.

4G-yhteyden seurantaa, osa 6

Elisan toimittama 4G-yhteys on ollut käytössä nyt vuoden ja neljä kuukautta. Blogissa on seurattu yhteyden toimintaa käytännön kokemuksien kautta pitkin vuotta. On jälleen aika tarkastella, kuinka hyvin Elisan toimittama 4G-yhteys oikeasti toimii.

Aiempiin seurantapostauksiin verrattuna ainoa muutos on tehokkaammat suunta-antennit, joista kerrottiin tässä artikkelissa.

Muutoin yhteyden konfiguraatio on pysynyt kutakuinkin samana. Suuntaavien antennien myötä latausnopeuksien heittely on laskenut huomattavan paljon. Lisäksi latausnopeudet pysyvät paremmin kurissa kuin edellisillä paneeliantenneilla. 

Antennien 15 desibelin vahvistus on nopeuttanut ja vakauttanut yhteyden toimintaa erityisesti ruuhkaisimpina aikoina. Erityisesti lähetysnopeuteen tullut lisäys ja vakaus on ollut positiivista havaita. Myöskin vasteajat pysyvät kaapelin päässä olevilla laitteilla erinomaisesti kurissa. 

Mielenkiintoinen havainto on ollut se, että Huawein B593-päätelaite aiheuttaa erikoisia asioita kaapelin päässä oleville tietokoneille. Kaapelin päässä ollessa tietokoneen nopeudet ovat ohessa olevien Speedtest-mittauksien mukaisia. Mikäli mittauslaite on langattomasti kytketty iPad, nopeudet ovat kolme-neljä kertaa parempia, mutta vastaavasti ping saattaa olla mitä tahansa väliltä 80-400 millisekuntia. 

Kaiken kaikkiaan yhteys toimii hyvin, eikä katkoksia ole ollut. Toistaiseksi on selvittämättä, miksi iPadin wlan-yhteys toimii huomattavasti nopeammin kuin kaapelilla yhdistetty tietokone. 

Nopeudet tietokoneella eivät muutu, jos kaapeli vaihdetaan wlan-korttiin. 

Asia on kokeiltu vuoden 2009 Mac Mini -tietokoneella ja PC-koneella, johon on yhdistetty 150 mbps -nopeudella toimiva USB-liitäntäinen wlan-vastaanotin. Nopeudet päihittävät kuitenkin kevyesti minkä tahansa käyttöpaikkaan tarjolla olevan langallisen vaihtoehdon ja kun hintakin on kohtuullinen, ei yhteyden laadusta voi juuri antaa valituksia. 

Kokemuksia: 15 desibelin suuntaavat 4G-antennit

Mobiililaajakaistat ovat olleet jo jonkin aikaa varteenotettava vaihtoehto erityisesti puhelinkaapelilla toteutetuille Internet-yhtyeksille.

4G-yhteyden suurin ongelmatekijä on tukiaseman ja käyttöpaikan välinen etäisyys sekä matkan varrella olevat maastoesteet. Yhteyden toimivuutta voidaan kuitenkin parantaa erilaisilla lisäantenneilla.

Aiemmin käytössäni olleet paneeliantennit ovat vaihtuneet kahteen suuntaavaan 15 desibelin suuntaavilla antenneilla, jotka tukevat kaikkia käytössä olevia mobiililaajakaistan taajuuksia. Antennipäivityksen myötä Huawein B953-reitittimen tarjoamat signaaliarvot paranivat muutaman desibelin ja signaalipalkit nousivat kolmesta neljään. Lisätietoa anteinneista löytyy maahantuojan tuotesivulta.

Suurimmat erot näkyvät kuitenkin lähetysnopeuden vakautumisena sekä huomattavasti pienentyneenä vasteaikana.

Nopeudet ovat ruuhka-aikaan vähintäänkin siedettävät, eikä esimerkiksi nettiradion lähetys tuota yhteydelle ongelmia. Artikkelin kirjoitushetkellä tehty nopeustesti osoittaa, että nopeus päihittää melko tehokkaasti ADSL-yhteydet. Marraskuussa kirjoitettuun artikkeliin verrattuna nopeudet ovat melko huonott, mutta toisaalta vasteaika on pienentynyt huomattavasti.

Toinen omituinen havainto yhteyteen liittyen on, että tietokone, joka on kytketty kaapelilla Huawein B953-reitittimeen, antaa huomattavasti pienempiä nopeuksia kuin iPad, joka on kiinni WLANilla samassa päätelaitteessa. Tietokoneen yhdistäminen langattomasti päätelaitteeseen ei saa nopeuksiin muutosta.

Vastaavasti iPadin ja langattomasti yhdistetyn tietokoneen ping on huomattavan paljon kaapeliyhteyttä suurempi.

Huomionarvoinen seikka on, että omassa asunnossani suunta-antennit ovat sisätiloissa, joskin suunnattuna suoraan ikkunasta ulos. Antennin suunnan muuttaminen ei saa suuria muutoksia aikaan yhteyden nopeuteen liittyen.

Kaiken kaikkiaan suuntaavat antennit ovat osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi ja nostaneet yhteyden käytettävyyttä huomattavasti.

Mikäli 4G-yhteys tuntuu hitaalta tai nopeuksissa on suuria vaihteluita, suosittelen hankkimaan lisäantennin testattavaksi. Lisäksi kannattaa hyödyntää useampien kauppiaiden tarjoama oikeus kokeilla tuotetta ennen ostopäätöstä.

Kohtuuhintaista äänentoistoa pienessä koossa: Presonus ERIS 4.5 -aktiivikaiuttimet

Erilaisia aktiivikaiutinratkaisuita on markkinoilla moneen lähtöön. Noin 200 eurolla saa esimerkiksi ESI nEar -monitorit, joista on myös blogissa juttua.

200 euron hintahaarukkaan on viimeaikoina ilmaantunut muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Audio Pron Addon -sarjan kaiuttimet ovat saaneet melko paljon kehuja verkon keskustelupalstoilla.

Nyt esittelyssä on Presonuksen valmistamat ERIS 4.5 -aktiivikaiuttimet. Kaiuttimista on tarjolla myös isommat 5- ja 8-tuumaisella bassoelementillä varustetut versiot.

Kaiuttimien etupaneeliin saa kuulokkeet ja mp3-soittimen

Presonuksen kaiuttimet ovat kooltaan näppärän pienet ja painoltaan kevyet. Korkeutta on noin 24 senttimetriä ja painoa noin kuusi kiloa. Aktiivikaiuttimien vahvistin on kätketty vasemman kaiuttimen sisään ja oikeaan kaiuttimeen ääni viedään yhdellä kaapelilla. Valitettavan lyhyt, (noin 180 cm), kaapeli on normaalia kaiutinkaapelia ja se kytketään vasemmanpuoleisen kaiuttimen punaiseen ja mustaan liitäntään tavallisen kaiuttimen tapaan.

Sisäänmenoina kaiuttimissa ovat 6,3 millimetrin monoplugit sekä RCA.
Etupaneelista löytyy lisäksi 3,5 millimetrin sisäänmeno esimerkiksi mp3-soitinta tai kännykkää varten. Kooltaan suuremmissa E5- ja E8-malleissa on plugiliitäntöjen lisäksi XLR-sisäänmenot.

ERIS 4.5-kaiuttimet takaa

ERIS 4.5 -kaiuttimet ovat pienestä koostaan huolimatta ääneltään todella suuret. Ääni on kirkasta ja selkeää, joskin alataajuuksia on ehkä aavistuksen verran liikaa. Ainakin puhepainotteisia asiaohjelmia katsoessa ääni tuntui olevan voimakkaan basson vuoksi aavistuksen tunkkainen. Asian sai korjattua säätämällä kaiuttimien low cut -kytkintä leikkaamaan matalimmat taajuudet pois. Muutoin kaiuttimien tarjoamaan ekvalisointiin ei ole omassa käytössä tarvinnut koskea.

Etupaneelin kuulokeulostulo mykistää kaiuttimet ja kaiuttimien kaikki säädöt toimivat kuulokeulostulon säätöinä.

Mikäli kaiuttimet ovat esimerkiksi taulutelevision kaverina, kuulokeulostulon ansiosta kaiuttimia voi huoletta käyttää myös myöhään illalla.

Kokonaisuutena kaiuttimet ovat täyttäneet tehtävänsä mainiosti. Ääni on paljon tasapainoisempi ja tukevampi kuin Philipsin stereosarjalla. Äänestä erottaa mukavasti erilaisia nyansseja ja tukevan bassotoiston ansiosta kaiutinpari elävöittää esimerkiksi elokuvien katselua runsain mitoin. Myös videopelaamiseen tulee uutta potkua, kun äänitehosteet saavat lisää tukevuutta. Kaiuttimien pienestä koosta huolimatta bassotoisto on todella muhkea, eikä erilliselle subwooferille ole tarvetta.

ERIS 4.5 -kaiutinsarja on erinomainen valinta erityisesti taulutelevision kaveriksi olohuoneeseen. Kaiuttimet sopivat mainiosti myös tietokoneen kaveriksi, mikäli koneella pelaa paljon. Musiikin kuunteluun suosittelisin tässä hintaluokassa mieluummin ESI nEar 05-aktiivikaiuttimia. Presonus ERIS kustantaa noin 165 euroa. Lisätietoa ja kuvia löytyy valmistajan tuotesivuilta.

Ohje: Näin siirrät videokasetit DVD:lle tietokoneen ja videosiepparin avulla

90-luvuilla erittäin suosittu VHS-kasetti alkoi väistymään DVD-levyjen tieltä vuosituhannen vaihteessa ja vuoteen 2006 mennessä valtaosa merkittävistä elokuvien julkaisijoista olivat jo lopettaneet elokuvien julkaisun VHS-formaatissa. Formaatin kehittänyt JVC ilmoitti lokakuussa 2008 lopettavansa nauhureiden valmistuksen.

Useissa kodeissa on kuitenkin valtavat määrät VHS-kasetteja ja toimivia nauhureita. Videokasetit onkin korkea aika siirtää DVD-levyille. Tässä ohjeessa käydään pääpiirteittäin läpi, miten homma käytännössä tehdään. Oppaassa videokasetin sisältö siirretään suoraan tietokoneelle. Toinen vaihtoehto videokasettien digitalisoimiseen on erillinen vhs-dvd -tallennin. Tallentimia löytyy myös monista kirjastoista, joissa kuluttajilla on mahdollisuus siirtää vanhat videokasetit dvd-formaattiin korvauksetta.

Ensiksi käydään läpi projektissa tarvittavat laitteet. Tietokoneen ja videonauhurin lisäksi tarvitaan videosieppari, esimerkiksi alle 50 euron hintainen Terratec Grabby, joka on ollut allekirjoittaneellakin todella kovassa käytössä.

Terratec Grabbyn ja VHS-laitteen väliin tarvittava adapteri

Videosiepparin lisäksi tarvitaan tietysti toimiva VHS-nauhuri. Lisäksi tarvitaan adapteri, jolla VHS-nauhurin scart-liitännän saa kolmeksi RCA-liitännäksi. Terratecin mukana toimitetaan RCA-kaapeli, mutta scart-adapterin joutuu hankkimaan erikseen. Mikäli sellaista ei entuudestaan löydy, adapteri kustantaa elektroniikkaliikkeessä muutaman euron.

Kun tarvittavat laitteet on hankittu ja ohjelmistot on asennettu, on aika ryhtyä siirtämään videomateriaalia tietokoneen kovalevylle. Terratecin RCA-liitäntöihin voi liittää VHS-nauhurin lisäksi myös vaikkapa C-kasettisoittimen tai videokameran.

Videot kannattaa siirtää tietokoneelle DVD-formaatissa Video CD:n ja Super Video CD:n sijaan. Näin siksi, että editointivaiheessa ohjelma, jolla leikataan video ja puretaan tiedosto erillisiksi video- ja äänitiedostoiksi, ei toimi VCD:llä ja SVCD:llä käytettävän MPEG1-pakkauksen kanssa.

Vasemmalla näet kuvaruutukaappauksen Magixin Movies on DVD-ohjelmistosta. Päävalikosta valitaan kohta "Recording"

Alempana kuvassa ohjelma kysyy, mitä lähdettä kaappaukseen käytetään. Terratecin mukana toimitettavasta ohjelmasta on poistettu mahdollisuus tallentaa tietokoneen näyttöä, mutta tässä tilanteessa tärkein valinta onkin toisena näkyvä Analog video.

Ohjelmalla saa talteen myös ääntä, mutta tallennus onnistuu vain wav-muotoisena pakkaamattomana audiona. Parempi työkalu äänen tallennukseen ja myöhempäään jälkikäsittelyyn on ilmainen, avoimen lähdekoodin äänieditori Audacity.

Seuraavassa kuvassa näkyy lähdevalinnan jälkeen ilmestyvä ruutu. Valikoista ei tarvitse hirveämmin välittää. Tärkeintä on muistaa määritellä aika, jolloin kaapattu materiaali loppuu. Muussa tapauksessa videota siirretään, kunnes tietokone sammuu tai käyttäjä itse katkaisee siirron. Itse olen yleensä käyttänyt noin viiden minuutin "yliaikaa", eli jos kasetti kestää kolme tuntia, laitan ajaksi noin 185 minuuttia.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että tässä vaiheessa pitää päättää, haluaako materiaalia esikatsella samalla, kun sitä siirretään. Päätös tehdään äänentasoja osoittavien palkkien alapuolella näkyvillä "Preview"-valintaruuduilla. Videon esikatselu vie jonkin verran enemmän konetehoa, mutta se ei aiheuta nykykoneille suurta rasitetta. Äänien kanssa saa olla tarkempi, sillä ohjelma toistaa äänet oletusäänilähteen kautta. Jos koneella haluaa kaappauksen ohella kuunnella jotakin, pitää audion kohdalta ottaa valintaruksi pois. Asetuksien muuttaminen ei vaikuta kuvan tai äänen tallentumiseen lopulliseen tiedostoon, eikä niihin voi vaikuttaa, kun materiaalin siirto on aloitettu.

Kun tarvittavat säädöt on tehty, on aika painaa Record-painiketta. Tämän jälkeen painike muuttuu harmaaksi ja Stop-painike muuttuu mustaksi. Kuvaruudun alapuolella Recording time osoittaa tallennukseen kulunutta aikaa ja Recording MB kertoo, kuinka monta megatavua kovalevytilaa on kulunut. Nauhoituksen pituuden alapuolelle ilmestyy ilmaisin, joka kertoo, kuinka paljon vapaata levytilaa on vielä käytettävissä.

Videon siirto vie aina aikaa, joten on suositeltavaa tehdä jotain muuta samalla, kun videonauhuri ja tietokone tekevät töitä puolestasi. Kun video on saatu siirrettyä tietokoneelle, on aika ryhtyä leikkauspuuhiin. Itse olen käsitellyt videotiedostot Project X -nimisellä ohjelmalla. Ohjelmalla voi leikata videoista pois esimerkiksi mainokset ja muut sisällöt, joita ei haluta säilyttää.

Java-pohjaisen ohjelman käyttöön löytyy Afterdawnin kirjoittama hyvä opas täältä.

Project X -käsittelyn jälkeen lopputuloksena on kaksi tiedostoa, toinen on muotoa esimerkkivideo.m2v ja toinen on muotoa esimerkkivideo.wav. Näistä tiedostoista ensin mainittu sisältää videomateriaalin ja jälkimmäinen äänimateriaalin. Esimerkkivideo.wav täytyy muuttaa mp2-muotoon ennen jatkamista. Tiedoston muunnon voi tehdä esimerkiksi Audacitylla Huomaa, että yleinen mp3-formaatti ei kelpaa DVD-levyille.

Nyt aiemmin kaapattu videomateriaali on muotoa esimerkkivideo.m2v ja esimerkkivideo.mp2. Oleellista on, että video- ja äänitiedostojen nimet ovat tiedostomuotoa lukuun ottamatta täysin samat. Authorointiin käytettävä ohjelma ei tunnista skandinaavisia kirjaimia, eli mikäli olet kaapannut esimerkiksi "häävideo.mpg" -tiedoston, on syytä muuttaa tiedoston nimi muotoon "haavideo.mpg." Myöskin isojen ja pienten kirjaimien kanssa saa olla tarkkana. Ääkkösiä ei saa olla myöskään hakemistopoluissa, joten on syytä tehdä kaapatulle materiaalille oma hakemisto, esimerkiksi "siirretyt."

Viimeinen vaihe on DVD-levyn authorointi. Authoroinnissa kaksi edellä tehtyä tiedostoa niputetaan valmiiksi DVD-levyksi. Samalla levylle luodaan valikko, joka ilmaantuu ruudulle, kun lopputulosta käytetään halutulla laitteella. Esimerkissä käytämme yksinkertaista Gui for DVD Author -ohjelmaa, jonka saa ladata ilmaiseksi täältä Monipuolinen ohjeistus ohjelman käyttöön englanniksi on tarjolla täällä.

Yksinkertainen ohjeistus ohjelman käyttöön on seuraava. Avattuasi ohjelman navigoi vasemmassa laidassa olevalla tiedostoselaimella siihen hakemistoon, jossa edellä leikkaamasi videomateriaali sijaitsee. Ohjelman vasempaan palkkiin ilmaantuu esimerkkivideo.m2v -tiedosto. Raahaa tiedosto hiirellä ohjelman tyhjään siniseen ruutuun. Tämän jälkeen ohjelma kysyy sinulta nimeä "painikkeelle." Kirjoittamasi teksti toimii toista-nappina DVD-soittimessa sekä tietokoneella. Hyviä termejä nimeksi ovat esimerkiksi "Toista" tai "Katso." Huomionarvoista on, että ohjelma on hieman ronkeli välilyöntien käytön suhteen, joten "Toista video" tekstistä saattaa näkyä vain sana "Toista" välilyönnin kanssa.

Ennen Create DVD -painikkeen painamista on syytä tarkistaa, että sekä DVD:n hakemistopolku, että ohjelman luomien väliaikaistiedostojen hakemistopolku ei sisällä ääkkösiä. Helpoiten tämän varmistaa luomalla halutun levyosion (esim. C:), juureen kansiot guifordvdauthor ja guifordvdauthortemp, jonka jälkeen ohjaa Gui for DVD Authorin tekemään tiedostot kyseisiin hakemistoihin. Temp-hakemisto voi sijaita myös varsinaisen DVD-hakemiston alla, kunhan se ei ole sama kuin VIDEO_TS ja AUDIO_TS -hakemistojen sijainti.

Kun valikko on säädetty haluttuun muotoon, on aika klikata yläkulmassa olevaa "Create DVD" -painiketta. Tämän jälkeen aukeaa uusi ikkuna ja ohjelma alkaa työstämään DVD:tä. Työstäminen on valmis, kun ikkunassa näkyy hakemistopolku, jonne Gui for DVD Author on lopputuloksen tallentanut ja oikeaan yläkulmaan ilmaantuu vaaleanvihreä symboli.

Ohjelma tallentaa lopputuloksen ennalta määrättyyn hakemistoon VIDEO_TS ja AUDIO_TS -kansioihin. Näiden kansioiden sisältö voidaan polttaa DVD-videomuotoon esimerkiksi InfraRecorderilla. Kansiot toistuvat myös sellaisenaan vaikkapa VLC-mediasoittimella. Avaaminen voidaan tehdä joko valikosta samaan tapaan kuin avattaisiin normaali DVD-levy tai raahaamalla VIDEO_TS-hakemisto VLC:n toistoikkunaan.

Tiedostot kovalevyltä talteen helposti: Sharkoon SATA QuickPort PRO

Tietokoneen hajoamisen tai vaihdon yhteydessä tulee usein eteen tilanne, jossa vanhan koneen tiedostot tulisi saada mahdollisimman helposti uudelle koneelle. Pöytätietokoneiden kanssa ongelma on helppo ratkaista laittamalla vanhan koneen levy uuden tietokoneen sisään ja siirtämällä tiedostot levyltä toiselle. Tietokonetta vaihtaessa tiedonsiirtoon voidaan käyttää myös olemassa olevaa kotiverkkoa.

Kannettavien tietokoneiden kanssa tilanne on hieman toinen, sillä koneissa on lähes poikkeuksetta vain yksi kovalevypaikka. Markkinoilla on kuitenkin monenlaisia ratkaisuita, joilla kovalevyn saa liitetty helposti tietokoneen USB-väylään. Yhtenä vaihtoehtona on USB-levykotelo. Toinen vaihtoehto on kovalevytelakka, joka toimii samaan tapaan kuin USB-kotelo, mutta on helpompi käyttää, eikä vaadi levyn kotelointia.

Tässä artikkelissa perehdytään Sharkoonin valmistamaan Sata QuickPort PRO -levytelakkaan. Kyseessä on USB-väylään kytkettävä levytelakka, jossa on kovalevytelakan lisäksi kortinlukija SD, MMC, ja MemoryStick-muistikorteille. Lisäksi telakassa on kahden portin USB-hubi.
Sharkoonin valmistama telakka on rakenteeltaan todella jämäkkää tekoa. Levy asettuu paikoilleen tukevasti ja telakan pölysuoja pitää kovalevyn hyvin paikallaan.

Kovalevyn asettamisen jälkeen telakka kytketään USB-kaapelilla tietokoneeseen. Kun telakkaan kytketään virrat, kovalevy näkyy Windowsissa aivan kuin normaali USB-väyläinen kovalevy tai muistitikku. Telakka toimii ongelmitta myös Mac OS X-käyttöjärjestelmän kanssa.

Kokonaisuutena Sharkoon Sata QuickPort PRO on tasaisen laadukas paketti. Rakenne on jämäkkää ja toiminnallisuus varmaa kovalevytyypistä riippumatta. Harmillisesti telakassa on vain USB 2.0 väylä, lisäksi vanhojen IDE-kovalevyjen tuki on pieni miinus, muutoin paketissa ei ole valittamista. Telakka kustantaa noin 40 euroa.