Jatkojohto kuutiomuodossa: Powercube

Jokaisessa kodissa, jossa on vähänkään enemmän sähkölaitteita, on takuulla törmätty tilanteeseen, jossa perinteiselle jatkojohdolle on välttämätön tarve. Jatkojohdot ovat sinänsä käteviä ja kohtuullisen edullisia tapoja saada lisää pistorasioita.

Pitkulaiset jatkojohdot ovat kuitenkin näkyvällä paikalla ikäviä ja lisäksi ne vievät runsaasti tilaa. Amerikkalainen allocacoc tarjoaa ratkaisuksi "virtakuutiota", jossa "jatkojohto" on kuution muotoinen ja perinteisestä rasiat rinnakkain tavasta poiketen kuution jokaiselle sivulle on sijoitettu yksi rasia.

Valmistajalla on tarjolla muutamaakin erilaista mallia jatkojohdosta. Perusmalli on yksinkertaisuudessaan kuutio, jonka sivuille on sijoitettu rasiat ja se kytketään seinään normaalin pistorasian tavoin. Lisäksi on tarjolla puolentoista metrin kaapelilla varustettu versio, joka muistuttaa enemmän perinteistä jatkojohtoa.

Kaapelilla varustetun mallin myyntipaketissa on itse kuution lisäksi kaksipuolista teippiä ja pieni teline, jolla kuution saa kiinni esimerkiksi pöydän reunaan. Huomionarvoinen seikka on se, että teline kiinnitetään yhteen kuutiossa olevista pistorasioista.

Powercube-virtakuutio

Virtakuutio tarjoaa muutaman lyömättömän edun verrattuna perinteiseen jatkojohtoon. Ensinnäkin kuutioon saa helposti kiinni monenlaisia muuntajia ilman, että ne syövät viereisiä pistorasiapaikkoja. Toisekseen Powercube säästää tilaa, sillä kokonaisuus on huomattavan paljon pienempi kuin perinteinen viisipaikkainen jatkojohto.

Kolmas etu on helppo käytettävyys. Johdot eivät pääse yhtä helposti sotkeentumaan keskenään ja kuution sivuilta saa näppärästi irti kaapeleita, kun tarvetta ilmenee.

Neljäntenä etuna voi mainita helpon kuljetettavuuden. Kuutio sujahtaa näppärästi esimerkiksi kannettavan tietokoneen laukkuun tai reippuun.

Powercube kustantaa mallista ja ostopaikasta riippuen noin 10-30 euroa. Lisätietoja löytyy valmistajan kotisivuilta.

Kevennä sähkölaitteiden aiheuttamaa johtosotkua: Y-virtakaapeli

Jokaiselle enemmän sähölaitteita omistavalle kuluttajalle kodin johtosotku on takuuvarmasti tuttu tilanne. Tietokoneet, monitorit, tulostimet ja muut laitteet vaativat kukin oman niin sanotun eurokaapelin. Audiolaitteita omistavilla näitä kaapeleita vievät niin studiomonitorit, efektilaitteet kuin äänimikseritkin.

Johtokaaosta helpottaa huomattavasti niin sanottu Y-virtakaapeli, joka samalla vähentää tarvittavien pistorasioiden määrää. Käytännössä Y-virtakaapeli on tavallinen eurokaapeli, jossa yksi sähköpistoke haarautuu kahdeksi erilliseksi laiteliittimeksi.

Kaapelin käyttö edellyttää, että laitteiden virtaliittimet ovat verrattain lähekkäin, sillä liittimien päiden etäisyys ei ole erityisen pitkä.

Y-virtakaapeleita löytyy ainakin suurimmista ATK-tarvikkeita ja viihde-elektroniikkaa myyvistä erikoisliikkeistä. Kaapeli kustantaa viidestä kymmeneen euroa.

Pispalan Radio sai toimiluvan Tampereelle, käynnistää ainoana Suomessa toimiluvallisen AM-aseman

Vanhaan musiikkiin erikoistunut Pispalan Radio on saanut Viestintävirastolta pitkäaikaisen toimiluvan Tampereelle. Maaliskuussa perustettu radioasema saa jatkossa lähettää FM-taajuudella 99,5 Mhz sekä AM-taajuudella 729 kilohertsiä. Radion puuhamiehet Jari Niemelä ja Pasi Komsi iloitsevat, että yksi tavoitteista on nyt saavutettu. Seuraavana etappina on ohjelmiston rakentaminen molemmille taajuuksille. Pispalan Radion kivijalkana on edelleen 1920-1950 -lukujen musiikki, lupaa kanavan perustanut Jari Niemelä.

Jari Niemelä ja radiokanavan suuri ihailija Arto Grönroos

Pispalan Radion nykyinen lupajakso kestää marraskuun loppuun. Tämän jälkeen radio hiljenee FM-taajuudella kuukaudeksi. Internetissä lähetys kuuluu koko ajan.

"Hengähdystauko pidetään radion ohjelmistojen, tuotantojen, sopimusten ynnä muiden kuntoon saattamiseksi. Kanava palaa ääneen samalla formaatilla vuodenvaihteen jälkeen, luvassa on silloin vanhaa tanssimusiikkia sekä ihmisten puheita", Jari Niemelä täsmentää.

Pasi Komsi paljastaa, että AM-taajuudella kuullaan Pispalan Radion perusohjelmiston lisäksi monenlaista muutakin uutta ja yllättävää ja korostaa, että Pispalan Radioyhdistys aukoo uria, sillä yksikään kotimainen radioasema ei ole lähettänyt AM-taajuuksilla toimiluvan turvin.

"Edellisestä keskiaaltoluvasta on aikaa vuosikymmeniä. Radiotoiminta valtiollistettiin vuonna 1934, jolloin Yleisradio osti viimeisetkin radioyhdistysten asemat omakseen. Sen jälkeen AM-taajuuksilla ei ole ollut lainkaan toimiluvanvaraista radiotoimintaa. Pispalan Radio jatkaa nyt siitä, mihin toiminta 81 vuotta takaperin jäi. Palaamme takaisin juurillemme Tampereelle, jossa säännöllinen suomalainen yleisradiotoiminta alkoi marraskuussa 1923.", Komsi kertoo. Pispalan Radion kotisivut löytyvät täältä.

Käyttökokemuksia paikallisen puhelinyhtiön VDSL-yhteydestä

Kuten edellisessä blogipostauksessa paljastin, asuntoihin liitetään valokuidut. Yhteys tuli käyttöön 8. lokakuuta 2015. Yhteys on ollut käytössä vajaan vuorokauden ja vaikuttaa vahvasti siltä, että paluu paikallisen puhelinyhtiön asiakkaaksi on edessä.

Kytkennän jälkeen vauhdit olivat ylemmässä kuvassa näkyvällä tasolla. Nopeudet tasaantuivat illan kuluessa. Lienee todennäköistä, että rajoittimia ei oltu säädetty kohdilleen ennen asennusta, vaan se hoidettiin vasta, kun liittymä oheislaitteineen on toimitettu asiakkaille.

Koska en ole toistaiseksi tehnyt erillistä liittymätilausta, asuntoon tuleva yhteys on sopimuksen mukaan 2/2 megabittiä.

Alemmassa kuvassa näkyvä nopeus on tämänhetkinen todellinen nopeus. Mielenkiintoista on, että Speedtest.netin testi yrittää väkisin päästä yli viiden megabitin, mutta operaattorin rajoitin iskee vastaan. Testimielessä ladattu Debian Linuxin dvd-paketti latauduu Funetin palvelimelta 430-470 kilotavun sekuntivauhtia. Nopeus heijaa jatkuvasti edestakaisin.

Kuitupäätteenä toimii Intenon VDSL-päätelaite. Yhteys lähtee huoneistosta talojakamoon RJ45-kaapelia pitkin. Ikävänä miinuspuolena päätelaitteen konfigurointi on operaattorin toimesta estetty. Ratkaisu on hieman kaksiteräinen miekka. Toisaalta sen avulla estetään mahdollisuus asetuksien sotkemiseen vahingossa, jos käyttäjä ei ole varma siitä, mitä hän on tekemässä. Toisaalta ratkaisu aiheuttaa teknisesti edistyneille kuluttajille hankaluuksia, koska kaikkea päätelaitteen tarjoamaa ominaisuuksia, kuten USB-liitäntöjä, joihin voisi kytkeä esimerkiksi tulostimen tai ulkoisen kiintolevyn, ei päästä hyödyntämään.

Pääosin olen yhteyteen erittäin tyytyväinen ensimmäisen käyttöpäivän jälkeen. Kaistaa riittää ja yhteys on erittäin vakaa. Harkitsen blogissa kehutun Saunalahden / Elisan 4G-yhteyden vaihtamista pysyvästi paikallisen puhelinyhtiön tarjoamaan kuituun  Nykyisen 50 megaisen 4G-liittymän tilalle tarjolla olisi noin 15 euron kuukausihintaan 10/10 vdsl-yhteys.

4G-yhteyden seurantaa, osa 8.

Elisan 4G-yhteys on ollut aktiivikäytössä helmikuusta 2014. Yhteyden toimintaa on seurattu myös tässä blogissa säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt luvassa on kahdeksas seurantapostaus, aiemmat viestit löytyvät blogin hakua käyttämällä.

Yhteys on toiminut päätelaitteen kesäkuussa tapahtuneen huollon jälkeen pääosin varsin hyvin. Yhteys ei pätki ja nopeudet ovat pääosin todella hyvät. Vasteajoissakaan ei ole valittamista.

Artikkelin kirjoitushetkellä Speedtest näyttää tällaisia tuloksia. Testit ovat ajettu peräkkäin, testiserveri on sama molemmissa. Nopeusheittely on siis todella runsasta, mutta pääosin yhteys toimii erittäin hyvin, eikä pätkimistä ole havaittavissa.

Myös vasteajat pysyvät todella hyvin kurissa. Ainoa asia, johon kaipaisi parannusta, olisi nopeuksien vakaus. Alla olevissa testeissä latausnopeudessa on noin 14 megabitin heitto, vaikka testit ovat ajettu peräkkäin. Lähetysnopeuden heitto ei ole yhtä paha, mutta sekin on yli viisi megabittiä Huomautettakoon, että molemmat testauskerrat on ajettu samalle palvelimelle.


Yhteys toimii todella hyvin. Ainoa isompi miinus on Elisan 4G-liittymien NATista johtuva Xbox Live -verkkopelaamisen mahdottomuus. Pelit kyllä onnistuvat, kunhan kummallakin pelaajalla ei ole käytössään Elisan 4G-yhteyttä. Asiasta on jätetty ratkaisupyyntöä Elisan tukifoorumeille.

Ainoa palstalla tarjottu ratkaisu oli pudottaa yhteys tilapäisesti 3G-verkkoon, mutta tämä sai verkkopelit pätkimään. Harmillisesti Elisan henkilökunta ei ole kommentoinut asiaan mitään, eli viralliselta taholta ongelmaan ei ole luvassa korjausta ihan lähiaikoian.

Kaiken kaikkiaan olen yhteyteen varsin tyytyväinen, kun alkuaikojen todella hitaat lähetysnopeudet ovat selätetty. Paikalliselta puhelinyhtiöltä on tulossa lähiaikoina valokuituyhteydet kaikkiin taloyhtiön asuntoihin. Mahdollisuus kuituun saattaa aiheuttaa sen, että 4G-liittymä siirtyy tässä käyttöpaikassa historiaan. Tietysti sillä oletuksella, että valokuidun eduksi hehkutettu taattu ja vakaa nopeus pitää paikkaansa.

Kohtuuhintainen wlan-tukiasema: ZyXEL WAP3205 v2

Erilaisia WLAN-verkon tukiasemia on markkinoilla kolmetoista tusinassa. Useimmissa modeemeissa on nykyisin sisäänrakennettu langaton verkkoyhteys, joten erilliselle tukiasemalle ei edes välttämättä ole tarvetta.

Toisinaan tulee kuitenkin vastaan tilanteita, joissa erillinen wlan-tukiasema on lähes ainoa vaihtoehto laitteiden verkottamiseen kustannustehokkaasti. Omalla kohdallani tilanteen aiheutti pelikonsoli, johon langattoman verkon mahdollistava adapteri olisi virallisena lisävarusteena kustantanut lähes 80 euroa.

Markkinoille on ilmaantunut useammilta valmistajilta niin sanottuja WLAN-toistimia. Käytännössä WLAN-toistin on itsenäinen langattoman verkon tukiasema, joka on mahdollista yhdistää jo olemassa olevaan verkkoon, jolloin tukiasema kasvattaa verkon kuuluvuutta. Samalla tukiasemaan voidaan kytkeä laitteita normaaliin tapaan verkkokaapelia käyttäen.

ZyXELin valmistama kohtuuhintainen wlan-tukiasema, mallimerkinnältään WAP3205 v2, toimii sekä itsenäisenä tukiasemana, että langattoman verkon toistimena. Laite tukee N-tyypin wlan-verkkoa 300 megabitin nopeudella ja siinä on kaksi vaihdettavissa olevaa ulkoista antennia. Laitteessa on lisäksi fyysinen kytkin toimintatavan muuttamista varten. Laite toimii joko itsenäisenä tukiasemana, toistimena tai asiakkaana. Toistintilassa laite yhdistetään olmeassa olevaan verkkoon ja se toimii alkuperäisen verkon toistimena kasvattaen verkon kantamaa ja tarjoamalla mahdollisuuden kytkeä langallisia laitteita verkkoon langattomasti.

Viimeksi mainitussa tilassa laite yhdistää langattomasti olemassa olevaan tukiasemaan, jonka jälkeen siihen voidaan kytkeä kaapelilla laitteita, jotka halutaan saada verkkoon. Laitteen DHCP-serveri ja muut tekniset ominaisuudet ovat käytössä.

Ulkonäöltään laite on erittäin pelkistetty. Virtapainike sijaitsee laitteen päällä, takalevystä löytyvät verkkoportit ja painike toimintatilan muuttamiseen. Lisäksi
Itse käytän laitetta toistintilassa. Tässä tilassa ZyXEL yksinkertaisesti yhdistettiin langattomasti kodin olmeassa olevaan wlan-verkkoon, jonka jälkeen siihen kytkettiin kaapelilla halutut laitteet. Samalla langattoman verkon kantama kasvoi.

Mielenkiintoisena lisänä ZyXEL on mahdollistanut tukiaseman käytön mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Asetusvalikko tarjoaa mahdollisuuden laitteen käynnistämiseen ja sammuttamiseen automaattisesti. Myös lähetystehon säätely vuorokaudenajan mukaan on mahdollistettu. Laite voidaan määrätä pudottamaan lähetystehoa esimerkiksi arkisin kello 20. ja sammumaan kokonaan arkipäivisin kello 23:59.

Kokonaisuutena WAP3205 on hyvä laite langattoman verkon kuuluvuuden kasvattamiseen tai langallisen laitteen yhdistämiseen langattomasti. ZyXEL kustantaa noin 45 euroa. Lisätietoa laitteesta löytyy valmistajan virallisilta tuotesivuilta.

Ilmaisia äänikirjoja verkosta: LibriVox

Perinteinen painettu kirja on pitänyt tiukasti pintansa ihmisen ajanviettovälineenä. Sähköiset kirjat ovat viimevuosina yleistyneet, mutta sähköisillä kirjoilla on vielä pitkä matka koko kansan tuotteeksi. Aavistuksen verran väliinputoajan asemaan jääneet äänikirjat ovat olleet tarjolla kohtuullisen pitkään, aluksi C-kasetilla ja nyttemmin CD-levyillä sekä mp3-formaatissa.

Internetin myötä kuluttajien halut saada tuotteita ja palveluita ilmaiseksi ovat kasvaneet. Verkosta hankitaan elokuvia, musiikkia ja muuta viihdettä ilmaiseksi rajattomia määriä täysin laillisin ja osin myöskin laittomin keinoin. Verkossa on tarjolla myös äänikirjoja, laillisesti sekä ilmaiseksi. Vapaaehtoisten lukijoiden voimin toimiva LibriVox tarjoaa laajan kokoelman ilmaisia äänikirjoja.

LibriVoxin ajatuksena on olla täysin vapaa äänikirjapalvelu. Toisaalta julkaistut teokset lisensoidaan automaattisesti Public Domain -lisenssillä, jolloin ne ovat kaikkien käytettävissä ilman rajoitteita. Toisaalta taas kenellä tahansa on mahdollisuus lukea palveluun uusia äänikirjoja, mikäli omistaa sopivat äänitysvälineet.

Ladattavissa kirjoissa ei ole minkäänlaisia rajoitteita kopioinnin suhteen, jone ne voi kopioida mp3-soittimeen, polttaa CD- tai DVD-levylle sekä levittää muilla tavoin niin paljon kuin haluaa. Teoksia saa myös käyttää uusien tuotantojen osana, joten esimerkiksi yksittäisiä lauseita voi hyödyntää vaikkapa videopätkän taustalla.

Suomenkielisen äänikirjatarjonnan määrä LibriVoxissa on harmillisen pieni, mutta englanninkielistä kuunneltavaa riittää todella pitkiksi ajoiksi.

Kokonaisuutena LibriVox on hieno projekti, joka palvelee monenlaisia eri kohderyhmiä. Palvelussa on kirjoitushetkellä reilu 9 000 luettua äänikirjaa. Kirjoihin ja projektiin pääsee tutustumaan suoraan palvelun kotisivuilta.

Laskureita monenlaisiin tilanteisiin: Laskurini.fi

Ihmiset törmäävät usein mitä erilaisempiin tilanteisiin, joissa tulisi nopeasti laksea erilaisia asioita. Kauppareisulla alennusprosentin laskemiseen riittää usein mukana kulkevan kännykän tarjoama laskin, mutta monimutkaisempiin laskuihin vaaditaan joko erillistä laskinta tai kynää ja paperia.

Internetissä on monenlaisia laskupalveluita. Yksi näistä laskupalveluista on monipuolinen Laskurini.fi.

Palvelusta löytyvät perinteisen laskukoneen sekä prosenttilaskujen lisäksi myös muun muossa ALV-laskuri, kalorilaskuri, IBAN-tilinumerolaskuri, painoindeksilaskuri sekä monenlaisia muita laskureita. Laskurit ovat jaettu viiteen eri kategoriaan, joista löytyvät perinteisten matemaattisten laskujen lisäksi muun muossa valuuttalaskuri, päivälaskuri sekä merkkilaskuri, jolla on helppo ja nopea tarkistaa tekstien ja numerosarjojen merkkimäärät.

Kannattaa käydä tutustumassa palvelun monipuoliseen laskuritarjontaan ja tarpeen vaatiessa tallentaa se selaimen kirjanmerkkeihin.

4G-yhteyden seurantaa, osa 7

Nykyiusen Elisan, entisen Saunalahden, toimittama 4G-yhteys on ollut aktiivisessa käytössä helmikuusta 2014. Tuorein seurantapostaus julkaistiin kesäkuun alussa. Kuten postauksesta huomaa, yhteysnopeudet ovat melko alhaisia. Syyksi paljastui useiden soittelukertojen jälkeen Huawei B593-modeemissa ollut vika. Laite kävi kahteen otteeseen Elisan kautta huollettavana ennen kuin ongelma ratkesi. Ydinongelmana oli se, että nettiyhteys oli iPadilla käytettäessä todella nopea, mutta muilla laitteilla nopeudet olivat pieniä. Näin riippumatta siitä, olivatko laitteet kytkettynä kaapelin vai langattoman verkkoyhteyden kautta.Muut nopeustestit toteutettiin tietokoneilla, joissa oli käytössä N-tyypin wlan-kortit. Nopeudet olivat parhaimmillaan 100 megabittiä sekä latausnopeuden, että lähetysnopeuden osalta.

Huoltoprosessin aikana käyttämäni suunta-antennit tuli asennettua signaalin tulosuunnan kannalta optimaalisesti, kun selvisi, missä Elisan tukiasemat kaupungissa sijaitsevat. Kokeilin myös kaverilta lainatulla päätelaitteella. Käytimme laitteet ristiin kummankin käyttöpaikassa ja molempien liittymillä. Erikoista oli, että kaverini B593 toimi täällä lähes samoilla nopeuksilla kuin mitä yllä olevan linkin kautta löytyvissä aiemmissa seurantapostauksissa.Elisalta kerrottiin, että yhteyksillä on myös minimirajat, joiden puitteissa niiden tulee toimia. 4G-yhteyden lähetysnopeuden minimiraja on viisi megabittiä sekunnissa, kellonajasta riippumatta..

Ennen huoltoa B593:n signaalipalkit näyttivät parhaimmillaan kolmea, nyt huollon jälkeen palkit ovat pysytelleet tasaisesti viidessä palkissa sekä 4G- että 3G-verkoissa ja nopeudet ovat kummankin verkon osalta vähintäänkin kohtalaiset.

Alla pari kirjoitushetkellä tehtyä nopeustestiä. Nopeuseron huomaa erityisesti tilanteissa, joissa ladataan suuria tiedostomääriä tai katsellaan videoita YouTuben kaltaisesta palvelusta.

Käyttökokemukseni yhteydestä ovat nyt paljon positiivisempia kuin aikaisemmin, vaikka silloinkaan ei ollut valittamista, ottaen huomioon, että vaihtoehtoisena yhteytenä olisi tarjolla vain ADSL-tekniikalla toteutettu yhteys, joka olisi hinnaltaan muutaman euron korkeampi ja nopeudet jäisivät alle yhteen megabittiin sekunnissa, sillä kiinteistön puhelinkaapelointi on todella vanhaa.

Tällä hetkellä yhteys toimii jopa paremmin kuin paikallisen puhelinyhtiön tarjoama valokuitu, jossa lähetysnopeus on rajattu kymmeneen megabittiin. Luonnollisesti valokuidun kiistaton etu on taattu nopeus käyttöajankohdasta riippumatta.

Yle avaa äänitehostearkistojaan Freesoundissa

Yleisradio pystytti takavuosina oman äänitehostepalvelun, Tehoston. Palvelu jäi kuitenkin julkaisun jälkeen alkutekijöihinsä, eikä sisältöä avattu ensimmäisten tehosteiden jakamisen jälkeen käytännössä lainkaan.

Yle on aloittanut äänitehosteiden avaamisen uudelleen perustamalla aiemmin blogissa esille nostettuun Freesound-palveluun oman sivun. Äänitehosteiden avaaminen alkoi Yleisradion mukaan viime vuoden lokakuussa. YleArkisto-sivun kautta voi ladata tällä hetkellä noin viisisataa erilaista äänitehostetta. Sisältöä on kertynyt reilussa puolessa vuodessa enemmän kuin Ylen Tehosto-palvelu sai koko kehityskaaren aikana.

Freesound-palveluun lisättyjen tehosteiden tiedostojen nimistä löytyvät sisältökuvaukset sekä suomeksi, että englanniksi. Artikkelin kirjoitushetkellä tuoreimmat lisäykset arkistoon ovat kesäkuun ensimmäiseltä viikolta. Yle löytyy Freesound-palvelusta nimellä YleArkisto..

Voisi olettaa, että Yleisradion Freesound-sivustoa päivitetään huomattavasti aktiivisemin kuin yhtiön omaa Tehosto-palvelua aikanaan. Nyt kaikki äänitehosteista innostuneet keräämään Ylen antimet talteen. Suotavaa olisi myös lähettää yhtiölle palautetta hienosta avauksesta, jotta viimein saataisiin avoimeksi kaikki Ylen äänitehostearkiston aarteet.

4G-yhteyden seurantaa, osa 6

Elisan toimittama 4G-yhteys on ollut käytössä nyt vuoden ja neljä kuukautta. Blogissa on seurattu yhteyden toimintaa käytännön kokemuksien kautta pitkin vuotta. On jälleen aika tarkastella, kuinka hyvin Elisan toimittama 4G-yhteys oikeasti toimii.

Aiempiin seurantapostauksiin verrattuna ainoa muutos on tehokkaammat suunta-antennit, joista kerrottiin tässä artikkelissa.

Muutoin yhteyden konfiguraatio on pysynyt kutakuinkin samana. Suuntaavien antennien myötä latausnopeuksien heittely on laskenut huomattavan paljon. Lisäksi latausnopeudet pysyvät paremmin kurissa kuin edellisillä paneeliantenneilla. 

Antennien 15 desibelin vahvistus on nopeuttanut ja vakauttanut yhteyden toimintaa erityisesti ruuhkaisimpina aikoina. Erityisesti lähetysnopeuteen tullut lisäys ja vakaus on ollut positiivista havaita. Myöskin vasteajat pysyvät kaapelin päässä olevilla laitteilla erinomaisesti kurissa. 

Mielenkiintoinen havainto on ollut se, että Huawein B593-päätelaite aiheuttaa erikoisia asioita kaapelin päässä oleville tietokoneille. Kaapelin päässä ollessa tietokoneen nopeudet ovat ohessa olevien Speedtest-mittauksien mukaisia. Mikäli mittauslaite on langattomasti kytketty iPad, nopeudet ovat kolme-neljä kertaa parempia, mutta vastaavasti ping saattaa olla mitä tahansa väliltä 80-400 millisekuntia. 

Kaiken kaikkiaan yhteys toimii hyvin, eikä katkoksia ole ollut. Toistaiseksi on selvittämättä, miksi iPadin wlan-yhteys toimii huomattavasti nopeammin kuin kaapelilla yhdistetty tietokone. 

Nopeudet tietokoneella eivät muutu, jos kaapeli vaihdetaan wlan-korttiin. 

Asia on kokeiltu vuoden 2009 Mac Mini -tietokoneella ja PC-koneella, johon on yhdistetty 150 mbps -nopeudella toimiva USB-liitäntäinen wlan-vastaanotin. Nopeudet päihittävät kuitenkin kevyesti minkä tahansa käyttöpaikkaan tarjolla olevan langallisen vaihtoehdon ja kun hintakin on kohtuullinen, ei yhteyden laadusta voi juuri antaa valituksia. 

Kokemuksia: 15 desibelin suuntaavat 4G-antennit

Mobiililaajakaistat ovat olleet jo jonkin aikaa varteenotettava vaihtoehto erityisesti puhelinkaapelilla toteutetuille Internet-yhtyeksille.

4G-yhteyden suurin ongelmatekijä on tukiaseman ja käyttöpaikan välinen etäisyys sekä matkan varrella olevat maastoesteet. Yhteyden toimivuutta voidaan kuitenkin parantaa erilaisilla lisäantenneilla.

Aiemmin käytössäni olleet paneeliantennit ovat vaihtuneet kahteen suuntaavaan 15 desibelin suuntaavilla antenneilla, jotka tukevat kaikkia käytössä olevia mobiililaajakaistan taajuuksia. Antennipäivityksen myötä Huawein B953-reitittimen tarjoamat signaaliarvot paranivat muutaman desibelin ja signaalipalkit nousivat kolmesta neljään. Lisätietoa anteinneista löytyy maahantuojan tuotesivulta.

Suurimmat erot näkyvät kuitenkin lähetysnopeuden vakautumisena sekä huomattavasti pienentyneenä vasteaikana.

Nopeudet ovat ruuhka-aikaan vähintäänkin siedettävät, eikä esimerkiksi nettiradion lähetys tuota yhteydelle ongelmia. Artikkelin kirjoitushetkellä tehty nopeustesti osoittaa, että nopeus päihittää melko tehokkaasti ADSL-yhteydet. Marraskuussa kirjoitettuun artikkeliin verrattuna nopeudet ovat melko huonott, mutta toisaalta vasteaika on pienentynyt huomattavasti.

Toinen omituinen havainto yhteyteen liittyen on, että tietokone, joka on kytketty kaapelilla Huawein B953-reitittimeen, antaa huomattavasti pienempiä nopeuksia kuin iPad, joka on kiinni WLANilla samassa päätelaitteessa. Tietokoneen yhdistäminen langattomasti päätelaitteeseen ei saa nopeuksiin muutosta.

Vastaavasti iPadin ja langattomasti yhdistetyn tietokoneen ping on huomattavan paljon kaapeliyhteyttä suurempi.

Huomionarvoinen seikka on, että omassa asunnossani suunta-antennit ovat sisätiloissa, joskin suunnattuna suoraan ikkunasta ulos. Antennin suunnan muuttaminen ei saa suuria muutoksia aikaan yhteyden nopeuteen liittyen.

Kaiken kaikkiaan suuntaavat antennit ovat osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi ja nostaneet yhteyden käytettävyyttä huomattavasti.

Mikäli 4G-yhteys tuntuu hitaalta tai nopeuksissa on suuria vaihteluita, suosittelen hankkimaan lisäantennin testattavaksi. Lisäksi kannattaa hyödyntää useampien kauppiaiden tarjoama oikeus kokeilla tuotetta ennen ostopäätöstä.

Kohtuuhintaista äänentoistoa pienessä koossa: Presonus ERIS 4.5 -aktiivikaiuttimet

Erilaisia aktiivikaiutinratkaisuita on markkinoilla moneen lähtöön. Noin 200 eurolla saa esimerkiksi ESI nEar -monitorit, joista on myös blogissa juttua.

200 euron hintahaarukkaan on viimeaikoina ilmaantunut muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Audio Pron Addon -sarjan kaiuttimet ovat saaneet melko paljon kehuja verkon keskustelupalstoilla.

Nyt esittelyssä on Presonuksen valmistamat ERIS 4.5 -aktiivikaiuttimet. Kaiuttimista on tarjolla myös isommat 5- ja 8-tuumaisella bassoelementillä varustetut versiot.

Kaiuttimien etupaneeliin saa kuulokkeet ja mp3-soittimen

Presonuksen kaiuttimet ovat kooltaan näppärän pienet ja painoltaan kevyet. Korkeutta on noin 24 senttimetriä ja painoa noin kuusi kiloa. Aktiivikaiuttimien vahvistin on kätketty vasemman kaiuttimen sisään ja oikeaan kaiuttimeen ääni viedään yhdellä kaapelilla. Valitettavan lyhyt, (noin 180 cm), kaapeli on normaalia kaiutinkaapelia ja se kytketään vasemmanpuoleisen kaiuttimen punaiseen ja mustaan liitäntään tavallisen kaiuttimen tapaan.

Sisäänmenoina kaiuttimissa ovat 6,3 millimetrin monoplugit sekä RCA.
Etupaneelista löytyy lisäksi 3,5 millimetrin sisäänmeno esimerkiksi mp3-soitinta tai kännykkää varten. Kooltaan suuremmissa E5- ja E8-malleissa on plugiliitäntöjen lisäksi XLR-sisäänmenot.

ERIS 4.5-kaiuttimet takaa

ERIS 4.5 -kaiuttimet ovat pienestä koostaan huolimatta ääneltään todella suuret. Ääni on kirkasta ja selkeää, joskin alataajuuksia on ehkä aavistuksen verran liikaa. Ainakin puhepainotteisia asiaohjelmia katsoessa ääni tuntui olevan voimakkaan basson vuoksi aavistuksen tunkkainen. Asian sai korjattua säätämällä kaiuttimien low cut -kytkintä leikkaamaan matalimmat taajuudet pois. Muutoin kaiuttimien tarjoamaan ekvalisointiin ei ole omassa käytössä tarvinnut koskea.

Etupaneelin kuulokeulostulo mykistää kaiuttimet ja kaiuttimien kaikki säädöt toimivat kuulokeulostulon säätöinä.

Mikäli kaiuttimet ovat esimerkiksi taulutelevision kaverina, kuulokeulostulon ansiosta kaiuttimia voi huoletta käyttää myös myöhään illalla.

Kokonaisuutena kaiuttimet ovat täyttäneet tehtävänsä mainiosti. Ääni on paljon tasapainoisempi ja tukevampi kuin Philipsin stereosarjalla. Äänestä erottaa mukavasti erilaisia nyansseja ja tukevan bassotoiston ansiosta kaiutinpari elävöittää esimerkiksi elokuvien katselua runsain mitoin. Myös videopelaamiseen tulee uutta potkua, kun äänitehosteet saavat lisää tukevuutta. Kaiuttimien pienestä koosta huolimatta bassotoisto on todella muhkea, eikä erilliselle subwooferille ole tarvetta.

ERIS 4.5 -kaiutinsarja on erinomainen valinta erityisesti taulutelevision kaveriksi olohuoneeseen. Kaiuttimet sopivat mainiosti myös tietokoneen kaveriksi, mikäli koneella pelaa paljon. Musiikin kuunteluun suosittelisin tässä hintaluokassa mieluummin ESI nEar 05-aktiivikaiuttimia. Presonus ERIS kustantaa noin 165 euroa. Lisätietoa ja kuvia löytyy valmistajan tuotesivuilta.

Ohje: Näin siirrät videokasetit DVD:lle tietokoneen ja videosiepparin avulla

90-luvuilla erittäin suosittu VHS-kasetti alkoi väistymään DVD-levyjen tieltä vuosituhannen vaihteessa ja vuoteen 2006 mennessä valtaosa merkittävistä elokuvien julkaisijoista olivat jo lopettaneet elokuvien julkaisun VHS-formaatissa. Formaatin kehittänyt JVC ilmoitti lokakuussa 2008 lopettavansa nauhureiden valmistuksen.

Useissa kodeissa on kuitenkin valtavat määrät VHS-kasetteja ja toimivia nauhureita. Videokasetit onkin korkea aika siirtää DVD-levyille. Tässä ohjeessa käydään pääpiirteittäin läpi, miten homma käytännössä tehdään. Oppaassa videokasetin sisältö siirretään suoraan tietokoneelle. Toinen vaihtoehto videokasettien digitalisoimiseen on erillinen vhs-dvd -tallennin. Tallentimia löytyy myös monista kirjastoista, joissa kuluttajilla on mahdollisuus siirtää vanhat videokasetit dvd-formaattiin korvauksetta.

Ensiksi käydään läpi projektissa tarvittavat laitteet. Tietokoneen ja videonauhurin lisäksi tarvitaan videosieppari, esimerkiksi alle 50 euron hintainen Terratec Grabby, joka on ollut allekirjoittaneellakin todella kovassa käytössä.

Terratec Grabbyn ja VHS-laitteen väliin tarvittava adapteri

Videosiepparin lisäksi tarvitaan tietysti toimiva VHS-nauhuri. Lisäksi tarvitaan adapteri, jolla VHS-nauhurin scart-liitännän saa kolmeksi RCA-liitännäksi. Terratecin mukana toimitetaan RCA-kaapeli, mutta scart-adapterin joutuu hankkimaan erikseen. Mikäli sellaista ei entuudestaan löydy, adapteri kustantaa elektroniikkaliikkeessä muutaman euron.

Kun tarvittavat laitteet on hankittu ja ohjelmistot on asennettu, on aika ryhtyä siirtämään videomateriaalia tietokoneen kovalevylle. Terratecin RCA-liitäntöihin voi liittää VHS-nauhurin lisäksi myös vaikkapa C-kasettisoittimen tai videokameran.

Videot kannattaa siirtää tietokoneelle DVD-formaatissa Video CD:n ja Super Video CD:n sijaan. Näin siksi, että editointivaiheessa ohjelma, jolla leikataan video ja puretaan tiedosto erillisiksi video- ja äänitiedostoiksi, ei toimi VCD:llä ja SVCD:llä käytettävän MPEG1-pakkauksen kanssa.

Vasemmalla näet kuvaruutukaappauksen Magixin Movies on DVD-ohjelmistosta. Päävalikosta valitaan kohta "Recording"

Alempana kuvassa ohjelma kysyy, mitä lähdettä kaappaukseen käytetään. Terratecin mukana toimitettavasta ohjelmasta on poistettu mahdollisuus tallentaa tietokoneen näyttöä, mutta tässä tilanteessa tärkein valinta onkin toisena näkyvä Analog video.

Ohjelmalla saa talteen myös ääntä, mutta tallennus onnistuu vain wav-muotoisena pakkaamattomana audiona. Parempi työkalu äänen tallennukseen ja myöhempäään jälkikäsittelyyn on ilmainen, avoimen lähdekoodin äänieditori Audacity.

Seuraavassa kuvassa näkyy lähdevalinnan jälkeen ilmestyvä ruutu. Valikoista ei tarvitse hirveämmin välittää. Tärkeintä on muistaa määritellä aika, jolloin kaapattu materiaali loppuu. Muussa tapauksessa videota siirretään, kunnes tietokone sammuu tai käyttäjä itse katkaisee siirron. Itse olen yleensä käyttänyt noin viiden minuutin "yliaikaa", eli jos kasetti kestää kolme tuntia, laitan ajaksi noin 185 minuuttia.

Toinen huomionarvoinen seikka on, että tässä vaiheessa pitää päättää, haluaako materiaalia esikatsella samalla, kun sitä siirretään. Päätös tehdään äänentasoja osoittavien palkkien alapuolella näkyvillä "Preview"-valintaruuduilla. Videon esikatselu vie jonkin verran enemmän konetehoa, mutta se ei aiheuta nykykoneille suurta rasitetta. Äänien kanssa saa olla tarkempi, sillä ohjelma toistaa äänet oletusäänilähteen kautta. Jos koneella haluaa kaappauksen ohella kuunnella jotakin, pitää audion kohdalta ottaa valintaruksi pois. Asetuksien muuttaminen ei vaikuta kuvan tai äänen tallentumiseen lopulliseen tiedostoon, eikä niihin voi vaikuttaa, kun materiaalin siirto on aloitettu.

Kun tarvittavat säädöt on tehty, on aika painaa Record-painiketta. Tämän jälkeen painike muuttuu harmaaksi ja Stop-painike muuttuu mustaksi. Kuvaruudun alapuolella Recording time osoittaa tallennukseen kulunutta aikaa ja Recording MB kertoo, kuinka monta megatavua kovalevytilaa on kulunut. Nauhoituksen pituuden alapuolelle ilmestyy ilmaisin, joka kertoo, kuinka paljon vapaata levytilaa on vielä käytettävissä.

Videon siirto vie aina aikaa, joten on suositeltavaa tehdä jotain muuta samalla, kun videonauhuri ja tietokone tekevät töitä puolestasi. Kun video on saatu siirrettyä tietokoneelle, on aika ryhtyä leikkauspuuhiin. Itse olen käsitellyt videotiedostot Project X -nimisellä ohjelmalla. Ohjelmalla voi leikata videoista pois esimerkiksi mainokset ja muut sisällöt, joita ei haluta säilyttää.

Java-pohjaisen ohjelman käyttöön löytyy Afterdawnin kirjoittama hyvä opas täältä.

Project X -käsittelyn jälkeen lopputuloksena on kaksi tiedostoa, toinen on muotoa esimerkkivideo.m2v ja toinen on muotoa esimerkkivideo.wav. Näistä tiedostoista ensin mainittu sisältää videomateriaalin ja jälkimmäinen äänimateriaalin. Esimerkkivideo.wav täytyy muuttaa mp2-muotoon ennen jatkamista. Tiedoston muunnon voi tehdä esimerkiksi Audacitylla Huomaa, että yleinen mp3-formaatti ei kelpaa DVD-levyille.

Nyt aiemmin kaapattu videomateriaali on muotoa esimerkkivideo.m2v ja esimerkkivideo.mp2. Oleellista on, että video- ja äänitiedostojen nimet ovat tiedostomuotoa lukuun ottamatta täysin samat. Authorointiin käytettävä ohjelma ei tunnista skandinaavisia kirjaimia, eli mikäli olet kaapannut esimerkiksi "häävideo.mpg" -tiedoston, on syytä muuttaa tiedoston nimi muotoon "haavideo.mpg." Myöskin isojen ja pienten kirjaimien kanssa saa olla tarkkana. Ääkkösiä ei saa olla myöskään hakemistopoluissa, joten on syytä tehdä kaapatulle materiaalille oma hakemisto, esimerkiksi "siirretyt."

Viimeinen vaihe on DVD-levyn authorointi. Authoroinnissa kaksi edellä tehtyä tiedostoa niputetaan valmiiksi DVD-levyksi. Samalla levylle luodaan valikko, joka ilmaantuu ruudulle, kun lopputulosta käytetään halutulla laitteella. Esimerkissä käytämme yksinkertaista Gui for DVD Author -ohjelmaa, jonka saa ladata ilmaiseksi täältä Monipuolinen ohjeistus ohjelman käyttöön englanniksi on tarjolla täällä.

Yksinkertainen ohjeistus ohjelman käyttöön on seuraava. Avattuasi ohjelman navigoi vasemmassa laidassa olevalla tiedostoselaimella siihen hakemistoon, jossa edellä leikkaamasi videomateriaali sijaitsee. Ohjelman vasempaan palkkiin ilmaantuu esimerkkivideo.m2v -tiedosto. Raahaa tiedosto hiirellä ohjelman tyhjään siniseen ruutuun. Tämän jälkeen ohjelma kysyy sinulta nimeä "painikkeelle." Kirjoittamasi teksti toimii toista-nappina DVD-soittimessa sekä tietokoneella. Hyviä termejä nimeksi ovat esimerkiksi "Toista" tai "Katso." Huomionarvoista on, että ohjelma on hieman ronkeli välilyöntien käytön suhteen, joten "Toista video" tekstistä saattaa näkyä vain sana "Toista" välilyönnin kanssa.

Ennen Create DVD -painikkeen painamista on syytä tarkistaa, että sekä DVD:n hakemistopolku, että ohjelman luomien väliaikaistiedostojen hakemistopolku ei sisällä ääkkösiä. Helpoiten tämän varmistaa luomalla halutun levyosion (esim. C:), juureen kansiot guifordvdauthor ja guifordvdauthortemp, jonka jälkeen ohjaa Gui for DVD Authorin tekemään tiedostot kyseisiin hakemistoihin. Temp-hakemisto voi sijaita myös varsinaisen DVD-hakemiston alla, kunhan se ei ole sama kuin VIDEO_TS ja AUDIO_TS -hakemistojen sijainti.

Kun valikko on säädetty haluttuun muotoon, on aika klikata yläkulmassa olevaa "Create DVD" -painiketta. Tämän jälkeen aukeaa uusi ikkuna ja ohjelma alkaa työstämään DVD:tä. Työstäminen on valmis, kun ikkunassa näkyy hakemistopolku, jonne Gui for DVD Author on lopputuloksen tallentanut ja oikeaan yläkulmaan ilmaantuu vaaleanvihreä symboli.

Ohjelma tallentaa lopputuloksen ennalta määrättyyn hakemistoon VIDEO_TS ja AUDIO_TS -kansioihin. Näiden kansioiden sisältö voidaan polttaa DVD-videomuotoon esimerkiksi InfraRecorderilla. Kansiot toistuvat myös sellaisenaan vaikkapa VLC-mediasoittimella. Avaaminen voidaan tehdä joko valikosta samaan tapaan kuin avattaisiin normaali DVD-levy tai raahaamalla VIDEO_TS-hakemisto VLC:n toistoikkunaan.

Tiedostot kovalevyltä talteen helposti: Sharkoon SATA QuickPort PRO

Tietokoneen hajoamisen tai vaihdon yhteydessä tulee usein eteen tilanne, jossa vanhan koneen tiedostot tulisi saada mahdollisimman helposti uudelle koneelle. Pöytätietokoneiden kanssa ongelma on helppo ratkaista laittamalla vanhan koneen levy uuden tietokoneen sisään ja siirtämällä tiedostot levyltä toiselle. Tietokonetta vaihtaessa tiedonsiirtoon voidaan käyttää myös olemassa olevaa kotiverkkoa.

Kannettavien tietokoneiden kanssa tilanne on hieman toinen, sillä koneissa on lähes poikkeuksetta vain yksi kovalevypaikka. Markkinoilla on kuitenkin monenlaisia ratkaisuita, joilla kovalevyn saa liitetty helposti tietokoneen USB-väylään. Yhtenä vaihtoehtona on USB-levykotelo. Toinen vaihtoehto on kovalevytelakka, joka toimii samaan tapaan kuin USB-kotelo, mutta on helpompi käyttää, eikä vaadi levyn kotelointia.

Tässä artikkelissa perehdytään Sharkoonin valmistamaan Sata QuickPort PRO -levytelakkaan. Kyseessä on USB-väylään kytkettävä levytelakka, jossa on kovalevytelakan lisäksi kortinlukija SD, MMC, ja MemoryStick-muistikorteille. Lisäksi telakassa on kahden portin USB-hubi.
Sharkoonin valmistama telakka on rakenteeltaan todella jämäkkää tekoa. Levy asettuu paikoilleen tukevasti ja telakan pölysuoja pitää kovalevyn hyvin paikallaan.

Kovalevyn asettamisen jälkeen telakka kytketään USB-kaapelilla tietokoneeseen. Kun telakkaan kytketään virrat, kovalevy näkyy Windowsissa aivan kuin normaali USB-väyläinen kovalevy tai muistitikku. Telakka toimii ongelmitta myös Mac OS X-käyttöjärjestelmän kanssa.

Kokonaisuutena Sharkoon Sata QuickPort PRO on tasaisen laadukas paketti. Rakenne on jämäkkää ja toiminnallisuus varmaa kovalevytyypistä riippumatta. Harmillisesti telakassa on vain USB 2.0 väylä, lisäksi vanhojen IDE-kovalevyjen tuki on pieni miinus, muutoin paketissa ei ole valittamista. Telakka kustantaa noin 40 euroa.

Pikatesti: W435 paneeliantenni 4G-yhteydelle

4G-yhteyksistä on puhuttu viimeisen vuoden aikana Internetissä todella runsaasti. Nopeudet ovat helposti vertailukelpoisia esimerkiksi adsl-yhteyden kanssa, mutta parempia nopeuksia haluavat kuluttajat joutuvat hankkimaan erillisen lisäantennin. Erilaisia lisäantennivirityksiä USB-modeemeille ja pöytäreitittimille on markkinoilla jonkin verran.

Syksyllä tilaamani paneeliantennit saivat kilpailijakseen paljon verkossa keskustelua herättäneen "kiinanihmeen", Deal Extremestäkin löytyvän "merkittömän" W435-mallin pienen paneeliantennin. Antenni on tarkoitettu asennettavaksi imukuppikiinnityksellä esimerkiksi ikkunaan.

Pieni antenni tarjoaa hyvissä olosuhteissa jopa kymmenkertaiset nopeudet verrattuna esimerkiksi Huawei B953-mallin omiin piiska-antenneihin. Sen sijaan käytössäni olevat paneeliantennit ovat ympäristööni paremmin sopivat kuin paljon hehkutettu W435.

Antennin kytkemisen jälkeen Huawein päätelaitteen signaalipalkit nousivat neljään ja signaaliarvot paranivat aavistuksen verran. Nopeushyötyä tästä ei kuitenkaan seurannut. Kun aiemmin yhteyden nopeudet ovat olleet sisään yli 20 megabittiä sekunnissa ja normaalistikin yli 10 megabittiä sekunnissa, W435-antenni tekee tilanteesta hauskan.

Kytkettyäni antennin lataus- ja lähetysnopeus hieman stabiloitui, mutta samalla Speedtest antoi tulokseksi kuin naulittuna 8-10 megabittiä sekunnissa molempiin suuntiin. Testeissä antenni on ollut kytkettynä Huawei B953-päätelaitteen kumpaankin antenniliitäntään.Antennin siirteleminen ei tuonut muutoksia yhteysnopeuteen.. Nopeutta ei saanut kasvamaan, vaikka antennin olisi siirtänyt ikkunan ulkopuolelle.

Signaaliarvojen tarkastelu modeemin asetuksista osoitti, että antenni paransi yhteyden laatua nimellisesti. Laadun paranemisella ei ollut kuitenkaan suoranaista vaikutusta yhteysnopeuksiin, kuten yllä tuli ilmi.

Tukiasemalle on matkaa noin 15 kilometriä ja se on huomattavasti korkeammalla kuin käyttöpaikka.

Kaiken kaikkiaan W435 jätti positiivisen vaikutelman. Uskallan suositella varauksetta, mikäli tukiasema sijaitsee muutaman kilometrin säteellä käyttöpaikasta ja halutaan saada kohtuuhinnalla reilusti lisää nopeutta. Antenni saattaa toimia myös kauempana tukiasemasta, mutta vaatii toimiakseen mahdollisimman esteettömän sijainnin tukiasemaan nähden.

Tärkeintä on selvittää tukiaseman ja käyttöpaikan välinen matka ja matkan varrella olevat mahdolliset esteet ennen antennin ostoa, sillä jos tukiasemalle ei ole käyttöpaikan lähistöllä tai välissä on esimerkiksi runsaasti puita, W435-antennin teho ei riitä. Antenni on kuitenkin pieni sekä kooltaan, että hinnaltaan, joten se sopii mainiosti esimerkiksi paljon matkustelevan 4G-käyttäjän nettitikun kaveriksi. Antenni kulkee mainiosti mukana esimerkiksi kannettavan laukun sivutaskussa. Antenni kustantaa 4G-antennit.fi -verkkokaupassa noin 27 euroa.